keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Kotitekoinen kaurajugurtti (kiesa, kaurakiisseli)

Kiesa eli kaurakiisseli on kotoisin Karjalasta. Kaurakiisseliä tai oikeastaan kaurajugua meillä valmistetaan maitoallergisten takia.
Yosa (linkki Biofermen sivuille) on kaurakiisselistä kehitetty kaupallinen valmiste, jota meillä menisi TODELLA paljon. Yosa on erikoisvalmisteena hieman kallista joka päivä syötäväksi. Itse valmistamalla pääsee halvemmalla ja kiisselin voi tehdä, vaikka lähes kaikki olisi kotoa loppu: meidän kotivarasta löytyy aina kauraa joko jauhoina, jyvinä tai hiutaleina. Pakastimesta löytyy marjoja ja jos haluaa hifistellä, niin voi vielä laittaa hunajaa.

"Kaurakiisseli oli tuttu ruokalaji koko Karjalassa. Pohjoisessa siihen käytettiin ohraa ja ruista ja silloin kiisseliä nimitettiin kiesakiisseliksi. Kiesa oli hapatettua kiisselin suurusta. Se valmistettiin antamalla kaurajauhojen käydä yön yli vedessä. Hapanleipäpala pantiin sekaan käymisen lisäämiseksi.

Kiesa keitettiin huolellisesti kiisseliksi. Onnistuneesta kiisselistä tuli vaaleanharmaata ja kiiltävää, ei venyvää eikä liian sakeaa. Kiesakiisseliä tarjottiin Raja-Karjalassa jälkiruoaksi hunajan kera. Etelä-Karjalassa se oli pikemminkin arkiruokaa"
(Lähde: Karjalanliitto)

Kaurakiisselin ja -jugurtin reseptejä löytyy googlettamalla ja joistain vanhoista keittokirjoistakin olen reseptejä löytänyt.

Tässä helppo resepti kokeiltavaksi:

1 litra vettä ja
2,5 dl luomukaurahiutaleita laitetaan yöksi hapattumaan

Seuraavana päivänä lisätään:
2-3 rkl jugurttia/Yosaa TAI 
2 maitohappobakteerikuoriloa (avattuna)

(mahdollinen makeutus oman maun mukaan hunajalla tai sokerilla)
(hedelmät tai marjat)






Seuraavana päivänä siivilöidään hiutaleet pois (välillä soseutan ne sauvasekoittimella joukkoon, välillä teen sämpylöitä tai annan kanoille) ja keitetään liemestä sakean kiisselimäistä. Jäähdyttyään vähän, lisään joko maustamatonta Yosaa tai pari maitohappobakteeri-kuoriloa. Voit käyttää myös soijajugurttia tai turkkilaistajugurttia, jos maidon kanssa ei ole ongelmaa. Meillä soijaa ja maitoa ei allergioiden takia käytetä.

Samassa vaiheessa lisään makeutukseksi hunajaa ja sattumiksi hedelmiä tai marjoja. Ne voi jättää poiskin. Kaurajugu jaetaan purkkeihin ja annetaan hetki jäähtyä pöydällä. Sitten jugut siirretään jääkaappiin. Happaneminen jatkuu jääkaapissakin, mutta hitaammin kuin pöydällä huoneenlämmössä.

Jos haluaa nopeammin hapanta kaurajugurttia tai tykkää happamammasta jugurtista, voi jättää purkit pöydälle vielä yöksi happanemaan ja laittaa kylmään jähmettymään vasta seuraavana aamuna.

Näin on kotitekoinen kaurajugurtti valmista. Parin päivän jääkaapissa olon jälkeen täysin jähmettyneenä se on jopa todella herkullista.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Kanoista on muutakin iloa kuin munat ja liha

Otimme pajunoksia farmilta, jotta tytöt pääsevät virpomaan. Meillä päin virvotaan palmusunnuntaina. Viime vuonna päätin, että enää emme osta (sikakalliita) höyheniä, vaan hyödynnämme omien teuraaksi menneiden kanojen sulat.

Olen kyninyt parhaimman näköisiä sulkia ja muuten olen kanat ja kukot nylkenyt. Plymouth rockeilla (varmaan sekuleita) oli todella kivat raidalliset sulat. Alhon kanoista ja kukoista tuli oransseja ja vaaleita sävyjä. Kukoilta myös musta-sinisiä.

Kaikki muu askartelumateriaali löytyi minun vanhoista tarvikelaatikoista. Mitään uutta ei onneksi tarvinnut ostaa. Trullivarusteetkin löytyi minun kaapista: pari värikästä mekkoa tyttöjen päälle. Musta maatuska-huivi on oikeasti minulla käytössä jatkuvasti. Tykkään tosi paljon. Sillä saa vähän väriä muuten niin mustaan vaatetukseeni.
Väriä naamaan saimme luonnonkosmetiikka huulipunastani (se ainoa...), jota välillä itsekin käytän poskipunana. Pisamat tein luonnonkosmetiikka ripsarilla topsipuikon avulla. Hyvältä näytti.
Minimalistisella meikkimäärälläkin pärjää hyvin ja tuotteet ovat monikäyttöisiä. Lisäksi plussaa oli, että nämä luonnonkosmetiikka meikit peseytyivät lasten atooppiselta iholta helposti pois.








Askartelin aikani kuluksi myös pienen monikäyttöisen (melko minimalistisen) kranssin, johon voi vaihtaa koristeita. Nyt pääsiäiseksi laitoin pajunkissoja ja sulkia.


Puuhommia farmilla



Viime viikonloppu meni taas farmilla puuhommissa.
Lainasimme lähellä asuvalta mieheltä vanhan traktorin perään tulevan klapikoneen, jolla teimme polttopuita suoraan kuorma-auton lavalle. Kaivinkone tuotiin samaisella kuorma-autolla tulevan viikonlopun tieprojektia varten. Koneelle tulikin käyttöä puiden siirrossa ja saunamökin pohjan kaivamisessa.


Tila on ollut niin kauan käyttämättä, että puita kasvaa jopa entisen päärakennuksen sisällä. Päärakennuksen paikalle rakennetaan jossain vaiheessa uusi päärakennus. Paikka on todella upea. Suora näkymä järvelle päin ja toisella puolella kalliota.





Kävin mittailemassa pientä umpeen kasvanutta (tuetonta) peltoplänttiä, johon ajattelin istuttaa tyrniä enemmänkin. Se oli n. 21 m X 16 m. Olen sieltä kaatanut puita edelliskesänä ja taitaa tulla vielä pajutalkoot ennen istuttamista.

Mietin, pitäisikö maa kääntää vai jättää kääntämättä?




Lapsille on tullut jo tavaksi mennä kalliolle kaakaokuppien kanssa katsomaan auringonlaskua.


Mun hommaa farmilla on muonituksen, suunnittelun ja yleisen järjestyksen pidon lisäksi pienkoneiden huolto. Valitettavasti.
Moottorisahojen ketjut tuli viilattua ja yhteen jouduin vaihtamaan teräketjunkin. Kyllä äiti hoitaa!

Hemmetti! Ketju meni väärin päin. Eikun kääntämään.

Minä en tyttöjen kanssa vielä jäänyt yöksi asuntovaunuun, mutta miehet jäivät, vaikka oli luvattu yöksi pakkasta -11 astetta. Sen verran varauduin kuitenkin, että laitoin lämmikkeeksi vilttejä mukaan reilusti ja ukaasin siirtyä vaikka kuorma-autoon yöksi, jos tulee liian kylmä. Pieni sähköpatteri piti kyllä vaunun suhteellisen lämpimänä.




Viime kerralla ruuat oli kylmälaukussa päiväreissumme ajan, mutta nyt piti puunata aurinkosähköllä toimiva jääkaappi. Ihan vain siksi, ettei maidot ja muut mene jäähän yön aikana. Pesuun käytin etikkapohjaista Lilly's eco clean -ainetta. Sillä lähti hyvin pienet pintahomeet pois. Maidot pysyi hyvänä yön ajan.


Lähdimme tyttöjen kanssa yöksi kotiin pajunkissojen kanssa ja ehdimme vielä osallistumaan Earth hour:iin. Söimme iltapalan kynttilän valossa.










tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kevät katsaus farmille

Kävin viimeksi lasten kanssa farmilla joulukuussa hakemassa joulukuusen ja tekemässä punkintorjunta hapotuksen mehiläisille oksaalihapolla. Lunta ei ollut, mutta pajunkissoja löytyi joulukuussa! Keräsimme siis jouluksi pajunkissoja tulppaaniasetelmaan.



Nyt kävimme maaliskuun puolessa välissä katsomassa, onko mehiläisten puhdistuslento jo tehty ja kaatamassa puita tulevan hirsimökin paikalta. Saunamökki tulee 15 metrin päähän rantaviivasta. Paikka on jo mitattu ja merkattu oransseilla teräsmerkeillä. Komatsu tulee kaivamaan vähän pohjaa vielä ja sitten alkaa olla pohjatyöt tehtynä.

 

Söimme kauramaitoon tehtyä perunamuusia ja grillattuja nakkeja. Lämmintä kauramaitoon tehtyä kaakaota oli tarjolla koko päivän termarissa. Aurinkosähköä oli akuissa sen verran, että saimme vaunun lämpenemään 15 asteeseen pienellä sähköpatterilla.


Järven jää oli todistetusti paksua, vaikka ensin kielsin lapsia menemästä jäälle. Jää oli paksuudeltaan yli moottorisahan laipan verran. Kävelimme jäällä ja katsoimme eläinten jälkiä. Monet polut oli kettu tehnyt. Suden jälkiä ei löytynyt jäältä, mutta pellolta löytyi. Olemmekin usein kuulleet ulvontaa, kun vaunulla olemme yöpyneet. Eläimiä ei meillä farmilla ole, joten niiden puolesta ei tarvitse pelätä.

Upea päivä! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Kaksi joutsentakin lensi järven jäälle ihmettelemään.


Vanha Valmet lähti käymään ja Urpå pääsi tien parannuksen pariin.
8 kuormaa sepeliä on ajettu odottamaan projektia. Tie on monin kohdin pettänyt ja pelkona on, ettei tilaamamme hirsipaketti pääse perille asti. Pakko parantaa tie ennen toimitusta.





Järveltä päin katsottuna kaikki näyttää erilaiselta.
Kuvassa näkyvä sauna on niin vanha, ettei kunnassa ollut tietoa sen luvallisuudesta ja se joudutaan valitettavasti purkamaan.





Löysimme mielenkiintoisen railon järvelle päin olevasta kalliosta ja kolokoira meni sinne nuuskimaan. Olisiko joku eläin siellä käynyt?




maanantai 14. maaliskuuta 2016

DIY-hautomakone kylmälaukusta


Meillä on ollut periaatteena lisätä yksi eläinlaji/vuosi, jotta pystymme paneutumaan lajiin kunnolla. Ensin tuli mehiläiset, sitten maatiaiskanat ja viime vuonna meille tuli ankkoja. Kanat ovat hautoneet kaksi kertaa ja nyt on kolmas haudonta meneillään.

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Meillä Lyyli-kana hautoi hienosti munia, mutta kun kaksi tipua oli kuoriutunut, hän päätti, että tämä oli nyt tässä ja lähti tipujen kanssa pois pesästä. Muista kanoista ei tullut jatkajaa hautomispuuhiin, joten teimme ratkaisun ja otimme munat pois pesästä ja toimme ne sisälle. Oli pakko tehdä jotain.





Läpivalaisin munat ja katsoin, montako niistä on vielä tulossa. Teimme hätäratkaisuna hautomakoneen kylmälaukusta ja muista nippeleistä, joita löytyi kotoa.

Lämmönlähteenä toimi pieni hehkulamppu (vanhasta paperisesta ikkunatähdestä), joka oli kytketty termostaattiin. Termostaatti oli säädetty 38 asteeseen. Lähes viikon verran "kone" oli meidän keittiöjakkaran päällä ja kaikki munat kuoriutuivat! Vein tiput yksi kerrallaan kanalaan ja kanat ottivat tiput hyvin vastaan. Osa liittyi Lyylin tipulaumaan ja osa sai Halosesta sijaisäidin.

DIY-hautomakoneeseen tarvitset:

-styroksisen kylmälaukun
-ison astian, joka mahtuu kylmälaukun sisälle hyvin. (Meillä oli teräksinen IKEAn uunivuoka.)
-pyyhkeen
-termostaatin
-lämmönlähteen (esim. hehkulamppu)
-ilmankosteutukseen kuppi vettä tai kostean pyyhkeen (pyyhettä täytyy välillä käydä kostuttamassa)
-lämpömittarin (auttaa paljon, jos mittari mittaa myös ilmankosteuden)


Yksi tipu kuoriutuu

Uunivuoka laitettiin kylmälaukkuun pyyhkeen päälle ja vuokaankin laitoin pienen pyyhkeen, jotta munat pysyvät hyvässä paikassa. Kosteaa pyyhettä (vanha pulppurätti) pidin kylmälaukun päädyssä ja kostutin aina tarpeen mukaan.

Hieman lämpötila seilasi 36-38 asteen välillä ja kun kannen avasi, laski nopeasti 33 asteeseen, mutta lämpötila palasi nopeasti samaksi, kun laittoi kannen kiinni. Ilmankosteuden nosto pyyhettä kostuttamalla ei ole ihan tarkkaa, mutta aluksi kosteus oli 55-58 %  ja nostin noin 75 % kuoriutumisen alettua.

 Munia täytyy myös muistaa itse käännellä, jos joutuu hautomaan tällaisessa "koneessa" koko hautomisajan koska tässä mallissa ei vielä ollut automaattikääntöä.


Tuleva maatiaiskana



Tipuilla oli aluksi keinoemona lasten pehmolelu, jonka alle ne menivät mielellään. Yksi kerrallaan siirsin kuivat tiput kanalaan, jossa oli lämpölamppu varalämmönlähteenä ja kaksi innokasta kanaa emoilemassa.

Tarkempia lämpötiloja, kosteusprosentteja ja kääntöohjeita löytyy mm. munanetistä haulla konehaudonnan ABC





tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hevoskastanja -kotimainen vaihtoehto pesupähkinöille



Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) kasvaa pihallani niin kitukasvuisesti, etten ole raaskinut sen juuria käyttää. Rohtosuopayrtti sisältää sapoiinia kuten pesupähkinät ja sitä onkin jo antiikin aikoina käytetty mm. villan ja hiusten pesuun. Suopayrtin juuresta voi keittää nestettä, jota voi käyttää saippuan asemasta. Odotellessani yrtin kasvun räjähtämistä, olen käyttänyt hevoskastanjaa sijaisena. Kastanjat olen saanut naapurin puusta.

Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ei lukemani mukaan sisällä ihan niin paljon sapoiinia, mutta kyllä silläkin saa vaatteet luonnollisen puhtaaksi. Selviin tahroihin olen käyttänyt sappisaippuaa (linkki vie Ruskovillan sivuille).

Huomioi, että hevoskastanja ei ole syötävää!

Piikikäs kastanja täytyy ensin kuoria ja sitten sisällä oleva siemen vielä viipaloidaan ja kuivataan joko uunissa miedolla lämmöllä (40-50 asteessa) tai kasvikuivurissa. Tätä kuivattua rouhetta käytän pienessä pussissa koneessa. Pesukonetta ei saa ladata ihan täyteen enkä suosittele rouheen käyttämistä valkopyykkiin, koska pitemmässä käytössä pyykki saattaa harmaantua samalla tavalla kuin pesupähkinöitä käytettäessä.

Rouheesta voi myös keittää pesunestettä koneessa käytettäväksi. Säilyvyys ei ole niin hyvä ja suosittelen nesteen säilyttämistä viileässä tai suoraan jääkaapissa. Neste soveltuu erityisen hyvin käsipyykkiin ja muuhun puhdistukseen.


Näitä vaihtoehtoisia tapoja puhtaanapitoon ja hygieniaan on kiinnostavaa opetella, jos nyt ei rahan ja omavaraisemman elämän takia, niin varautumisen takia. Mitä jos ei pesuainetta olekaan kaikkien saatavilla tai sen hinta on jostain syystä noussut mahdottomaksi?

Venezuelan tapahtumat (linkki Helsingin Sanomien juttuun) voi toimia läheisenä esimerkkinä tästä. Siellä puutetta on jopa särkylääkkeistä.

Laittaa ajattelemaan...

Meidän TOP 10 syytä omavaraisempaan elämään.

Tässä perheemme syitä omavaraisemman elämän tavoitteluun:

1. Ekologiset syyt
En halua joutua selittelemään lapsille, että elimme leveästi "velaksi", vaikka tiesimme maapallon olevan hätää kärsimässä, öljyn loppuvan ja jääkarhujen joutuvan kodittomiksi napajäätikön sulaessa.

2. Varautuminen
Mitä sitten, kun ruokaa ei saakaan rahalla kaupasta? Haluan jo nyt opetella kasvattamaan perheelleni ruokaa ja säilöä sitä varastoon eri tavoilla. On todella voimaannuttavaa tietää, että ruokaa, lämpöä ja vettä löytyy kotoa, kävi mitä vain.

3. Oman elämän hallinta
Tunne siitä, että pystyn itse vaikuttamaan omaan elämääni enemmän. Emme halua elämämme olevan pelkästään laskujen maksua ja oravanpyörää.

4. Lapset
Haluamme, että lapset tietävät, mistä ruoka tulee ja paljonko työtä ruoka todellisuudessa vaatii. Lasten suhde luontoon, eläimiin ja vuoden aikoihin säilyy ja ymmärrys kasvaa.
Teemme paljon asioita yhdessä koko perheen kesken. Kukin osallistuu voimien ja taitojensa mukaan ja aina on mahdollisuus oppia uutta.

5. Kiireettömyyden tunne
Ei pidetä kiirettä. Ehditään ihan hyvin ihmettelemään lasten kanssa mehiläisten siitepölyvasuissa olevan siitepölyn väriä ja ruohon kasvua.

6.  Harrastus
Oikeastaan tämä on vähän niin kuin harrastus, joka on lähtenyt pahasti käsistä. Harrastan siis eläinten hoitoa, käsitöitä, puutarhaviljelyä, keräilyä, ruuanlaittoa ja säilöntää. Urpå harrastaa traktorin korjailua, puu-urakointia, lumihommia, tekniikkaa ja talkkarin hommia :)

7. Allergiat ja ruuan arvostus
Kun perheessä moni on lisäaineille allerginen, alkaa vitsit olla vähissä. Vielä kun ilmenee kananmuna-, maito-, vehnä-, ohra-, soija- jne. allergioita, olo on kaupassa käydessä toivoton. Kaikessa on kaikkea ja vaikkei paketissa luekaan, niin siitä voi silti saada oireita. Jauhoissa olleita lisäaineita kun ei tarvitse kertoa keksi- pasta- tai leipäpaketissa.
Meidän perheessä oireiltiin kananmunista, vaikkei kaikilla edes ole kananmuna-allergiaa. Syynä tehotuotannossa kanojen ruokana käytetty soija- ja kalarehu.
Nyt kananmuna-allerginen pystyy syömään omien ankkojen munia ja muut syövät omien kanojen munia.
Syömme mahdollisimman puhdasta ruokaa; itse tuotettua tai sitten lähiruokaa ja luomua.
Näin vaikealla ruokavaliolla olevien on helpointa valmistaa ruoka alusta asti itse.

8. Käsityön ja itsetehdyn arvostaminen
Mikään ei voita sitä tunnetta, että olet itse tehnyt tai kasvattanut jotain, jonka ennen olisit ostanut kaupasta.

9. Pieni vastaisku nykyiselle maailmanmenolle
Vähemmän on enemmän.

10. Raha
Toisaalta on hassua laittaa raha syyksi, koska rahaa on mennyt omavaraisemman elämän aloittamiseen aika tavalla. Jos ei nyt ihan satoja tuhansia, niin ainakin kymmeniä tuhansia: leivinuuni, puuhella, puupannu öljypannun tilalle, aurinkokeräimet, kanat, mehiläiset, farmi jne. Toisaalta rahaa säästyy, kun saa polttopuut omasta metsästä, ruokaa omilta viljelyksiltä ja eläimiltä. Öljyä emme ole tilanneet yli 10 vuoteen. Tuhansien eurojen säästö/vuosi tulee pelkästään siitä. Kesäisin käyttövesi lämpiää kokonaan auringolla ja talvella puulla. Kaupoissa kiertely on jäänyt ja ostamme vain tarpeeseen ja yritämme ostaa käytettyä aina, jos vain mahdollista.

Vähemmän rahaa = enemmän aikaa. Ei lainkaan huono yhtälö.

Muissa blogeissa pohdittiin samaa:
Pihlajamäen kotitila
Kotiva(a)ra
Koivukumpu
Korkeala
Korpikiven tupa
Sininen tupa


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Miten arvioida, paljonko ruokaa täytyy kasvattaa?

Taas on aika taimien. Kasvukauden alkajaisiksi ajattelin kirjoittaa siitä, miten me arvioimme, paljonko ruokaa täytyy kasvattaa?

Kun aloitimme omien perunoiden ja vihanneksien viljelyn, meillä ei ollut hajuakaan, kuinka pitkäksi aikaa ne riittävät. Silloin meille riitti se, että kesällä saimme hakea suoraan perunamaalta perunat ja napsia herneitä, tomaatteja ja kesäkurpitsoita kasvun mukaan. Kaikki mitä kasvoi, syötiin. Talven varalle ei säilötty muuta kuin omenoita (kuivattuina, hillona ja lohkoina pakastaen), marjoja (pakastettuina, mehuna ja kuivattuina) ja sieniä (kuivattuina).

Laskeskelimme aluksi, paljonko perunaa meillä menee eri ruokiin viikossa (5kg).
Sen kerroimme 52 viikolla, jolloin saimme määräksi vuoden perunatarpeen.
Jos kuitenkin ajattelee, että jättää makaronit ja riisit vähemmälle, täytyy perunamäärää kasvattaa vastaavasti (meillä vaikka +2kg/vko).
Eli 7 kiloa viikossa X 52 viikkoa.
Meidän tulos oli 364 kiloa perunaa.

Seuraavaksi pitäisi tietää perunan keskimääräisiä satoja, jotta tietäisi, miten paljon siemenperunoita laittaa maahan. Peruna on esimerkkinä helppo, koska sen keskimääräisiä satomääriä/ha löytyy netistä hakemalla. Luonnonvarakeskuksen sivuilta löytyi vuoden 2009 keskimääräinen satomäärä; 28610kg/ha. Google antoi arvioiksi myös 40-50 tonnia/ha. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, ettei omilla viljelyksillä pääse tehotuotantomääriin. Otimme arvon reilusti alakanttiin. Meidän perunapellon odotettu sato olisi laskennallisesti 4000 kiloa. Muutamia tuhansia kiloja jää oman tarpeen yli...laskennallisesti.

Samalla tavalla edeten kannattaa laskea porkkanat, sipulit, liha ja vaikka tomaatit. Paseerattua luomutomaattia meillä menee paljon, koska se on yksi niistä ruoka-aineista, jota kaikki voivat syödä. Sitä käytetään kastikkeissa, keitoissa ja padoissa. Oletetaan, että meillä menee kaksi purkkia tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia viikossa. Se on vuodessa 104 purkkia eli vähintään 20 kiloa tomaattikastiketta. Siitä sitten laskemaan montako tomaattia tarvitaan :)

Nämä laskelmat siis antavat vain vähän suuntaa, miten paljon kannattaa kylvää mitäkin lajia. Eikä energiaa kannata käyttää sellaiseen, jota ei tule syötyä tai muuten käytettyä hyödyksi.

Meillä nykyään syödään sitä, mitä sattuu paljon olemaan. Kesäkurpitsaa tuli yhtenä vuonna niin paljon, että siitä tehtiin ruokaa ihan kyllästymiseen asti. Sitä tungettiin sämpylätaikinaan, keittoihin, grillattiin, tehtiin pihvejä, syötiin salaattina ja laitoin sitä jopa hilloihin ja kiisseleihin raastettuna. Tomaatteja en ole saanut vielä niin paljon kasvatettua, että ne riittäisi koko vuodeksi. Lipstikkaa taas olen kuivannut ja jauhanut jo monen vuoden tarpeiksi.

Oliko tästä yhtään apua pohdintoihin? Lasketaanko tai arvioidaanko teillä muuten satoja vai mennäänkö fiiliksellä?