maanantai 30. toukokuuta 2016

Rakennusvalvonnasta huomenta....eiku ei sittenkään


Olemme taas olleet kipeinä viime viikolla ja edelleen jatkuu. Viikonloppuna olin itse vähän heikossa hapessa ja silmätulehduksessa. A streptokokki jyllää edelleen tyttöjen eskarissa ja päiväkodissa. Meille se on jo rantautunut märkärupena, silmätulehduksina ja nielutulehduksena lähi kuukausien aikana. Ei tunnu lähtevän millään.

Oltiin silti farmilla, koska Urpå jatkoi katon tekemistä. Poika kalasti ongella kaksi isoa ahventa. Toivoi niistä haukipullan tyyppisiä palleroita.

Yhdet munavarkaan mahaan joutuneen munan kuoret löytyi. Minkä linnun muna mahtaa olla?

Tänään tuli riistakamerasta 7 jälkeen aamulla kuva mökin SISÄLLÄ ja ulkopuolella käyskentelevästä hiipparista. Onhan se ihan kiva, että kyläläiset hoitaa rakennusvalvontaa....

Meillä päin tuo on aika törkeää. Ilman minkään näköisiä lupia tulee toisen tilalle suoraan kyttäilemään. Tulisi reilusti vaan silloin, kun ollaan itse paikalla. Toivottavasti riistakamerasta löytyy kunnollinen kasvokuva, niin voin vähän käydä kyselemässä, mitä piti mökistä. Mistään nuoresta henkilöstä ei ollut kyse. Meillä on farmilla varoitukset kameravalvonnasta.

torstai 26. toukokuuta 2016

Raparperikaurapaistos

Illalla käytiin harventamassa raparperiä ja tehtiin iltapalaksi raparperikaurapaistosta. Syötiin se maidottoman Oatlyn vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kanssa.


Raparperikaurapaistos 

Nippu raparperia (noin 1 litra)
fariinisokeria
Ceylonin kanelia


Raparperit kuoritaan ja leikataan pieniksi paloiksi. Laita palat voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vähän fariinisokeria ja Ceylonin kanelia.

Päälle:
5dl kaurahiutaleita
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl pehmeää voita tai maidotonta margariinia

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, rasva ja sokeri ja levitä raparperien päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Varo, ettei kaurahiutaleet kärähdä.

Nautitaan lämpimänä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Järviruokoa katteeksi

Kotona käytän kasvimaalle katteeksi ruohosilppua ja kanalan vanhat kuivikkeet eli heinät. Farmille en viitsi kotoa raahata materiaalia, joten piti vähän miettiä, mitä laittaisi pensaiden alle. Vesakkoa olemme peranneet paljon, joten periaatteessa olisi materiaalia hakkeeksi, jos vain olisi haketin. Se kaatui sitten siihen.

Järvestä ajautuu rannalle paljon järviruokoa ja olemme vähän avustaneet haravalla keräämällä. Siispä kottikärryt täyteen järviruokoa ja pensaiden alle. Aika hyvin kuiva ruoko silppuuntuu ihan jalan kanssa polkemalla ja käsillä painelemalla.



 Tytöillä oli omat ruokaleikit sillä aikaa. Oli tarjolla kanaa, leipää salaattia ja kahvia. Kekseliästä porukkaa :D

Parvi













Hirsimökki etenee melko hitaasti. Villoitin viikonloppuna yläkerrassa.
 
Aina on aikaa pienelle souturetkelle


perjantai 20. toukokuuta 2016

Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla




Eräs pitkään mehiläisiä tarhannut opettajani sanoi kerran, että jokaisessa mehiläistarhaajassa on pieni annos kylähulluutta.





Sitä luultavasti löytyy minusta vähän isompikin annos. Olen jo tottunut siihen, että meidän valintoja arvostellaan eikä välttämättä ymmärretä. Suurimpia arvostelijoita ovat olleet (yllättäen...) vanhempani. He olivat asuntolainamme takaajina miehen vanhempien lisäksi, joten toisaalta huoli oli ymmärrettävää.
 Pyysimme remontoidusta talostamme uuden arvion kiinteistövälittäjältä ja saimme vakuusasiat kuntoon ja vanhempien nimet pois papereista. Luultavasti heidän huoli ei mitenkään vähentynyt, mutta ainakin olemme itse vastuussa kaikesta. Oma olo tuntuu myös kevyemmältä, kun tiedän, ettei pankista lähde heti kirjelmää isälle, jos jostain kumman syystä lainaerä olisi jäänyt rästiin.


Lasten kanssa pieni omaperäisyys on ihan sallittavaa, mutta liian paljon hippistely ja erakoituminen saattaa johtaa lastensuojeluilmoituksiin huolestuneiden naapureiden taholta. Ennen hippeilyksi laskettiin lapsiperheiden keskuudessa kantoliinat ja kestovaipat. Nyt ne ovat tulleet jopa muodikkaiksi ja niistä maksetaan pieni omaisuus, jotta saadaan juuri oikean värinen/merkkinen. Enää ei ole omaperäistä käyttää niitäkään; eikä todellakaan hippeilyä!

Meillä tapoja ja hankintoja on aika usein selitelty rahalla. Helppo selittää omituisuuksia naapureille sillä, että rahaa säästyy ja maailma pelastuu. Kanat ja laaja hyötypuutarha menee samoilla selityksillä. Osittain olen selitellyt toimintaamme harrastuksena. Harrastan puutarhan hoitoa, mehiläishoitoa, kanoja jne. Ruuan alkuperä ja myös sen tuotanto on kiinnostanut meitä aina.
Silti moni ihmetteli ja piti aivan hulluna parin vuoden takaista päätöstämme ostaa rappiolla ollut maatila järven rannalta. Kummaltakaan kun ei löytynyt minkäänlaista maanviljely-taustaa perhepiiristä.

Puupannu, puukiuas, leivinuuni, takka, puuhella, aurinkokeräimet, biokäymälä (vesivessan kaveriksi kylläkin...), sadeveden keruu, aineettomat lahjatoiveet, romun välttely, kirppisostokset, ruoka. Kaikessa on eräänlainen säästäminen ja omavaraisuus mukana. Leima on varmasti otsassa ja selän takana supistaan, mutta se ei haittaa mitään. Haluamme suunnata roposemme "tuottamaan" vielä kun työelämässä olemme. Mieluummin hedelmäpuu tai marjapensas kuin rihkamaa, joka menee parissa päivässä roskiin. Lasten synttäri- ja joululahja toiveita olemme kirjoittaneet tarve-pohjalta. Poika on onneksi innostunut partiosta ja onkin aikamoinen erä-Jorma, joten hänelle on ollut sukulaistenkin helppo keksiä tavaralahjoja, jos ovat niin halunneet.

Olemme myös kokeilleet ja rakentaneet sellaisia asioita, joita perus okt-asujalle ei välttämättä tule mieleen. Urpå on kätevä käsistään ja teknistä osaamista löytyy. Minun roolini on toimia apuvoimana ja kyseenalaistajana. Sama toimii muissa asioissa toisinpäin...
Mm. savukaasukierukka on testattu....ja poistettu käytöstä. Osaan sisällä olevista vesipisteistä on ohjattu oman kaivon vesi ja osaan kunnan vesi. Noin muutamia mainitakseni. Rakennamme paljon omin voimin.

Halli nousi kesällä 2015

Ruoka-asioissa olemme oikeastaan menneet aika tavalla allergioiden sanelemaa reittiä ja onneksi sopivia ruokia voidaan itse viljellä ja tuottaa muutenkin.
Lisäaineallergisia kun löytyy, ruoka on valmistettava itse puhtaista raaka-aineista. Yksi on allerginen kananmunalle, mutta ankanmunat sopii. Tattaria käytetään melko paljon, mutta sitä en valitettavasti voi viljellä. Mehiläiset hakevat mettä tattarista ja tattarista tullut hunaja maistuu ihan lehmän sonnalta. Suosin siis hunajakukkaa. Kauraa meillä oli viime vuonna pellossa ja siitä saa tehtyä jo vaikka mitä.

Keskustelua naapurustossa syntyy myös siitä, että meillä käy kahden kuukauden välein roska-auto tyhjentämässä lähes tyhjää roskapönttöä. Sellainen kun pitää määräysten mukaan olla. Saatiin sovittua tyhjennysväli 8 viikkoon selvittämällä tarkasti, mihin jätteemme menevät. Kompostiinkaan ei enää kanojen jälkeen mene oikeastaan muuta kuin kahvinporoja.
Muovipakkauskeräys on pienentänyt vielä ennestään pientä roskamäärää. Harmi, ettei ole mahdollisuutta luopua kokonaan jäteastiasta.


Samasta aiheesta muissa Omavaraisuus.orgin blogeissa:
Korpinkiven tupa
Epämoderni perhe 
Korkeala
Sininen tupa


torstai 19. toukokuuta 2016

Villit vihannekset ja suunnitelmat


Vanha lähde
On tosi kivaa, että voidaan käydä farmilla myös viikolla. Tiistaina käytiin farmilla, koska Urpå oli saanut kutsun johonkin ojanperkuu-kokoukseen. Sadetta riitti eikä pelloille päästy. Onneksi oltiin saatu perunat jo lauantaina peltoon. Käyskenneltiin sitten pitkin tiluksia. Vanha lähde näyttää edelleen toivottomalta. Pitäisi jossain vaiheessa ottaa lähde ja vanha kellari työn alle.

Kellariin on tippunut sisäpuolelle kiviä katosta. Pitäisi jotenkin purkaa ja koota uudestaan tai ainakin tukea katon kivet jollain tavalla. Käytetään kyllä kellaria nykyisinkin jääkaapin jatkeena, mutta on vähän riskialtista mennä sinne sisälle. Sopivan viileä se on ollut helteilläkin.



Teetä ja sateen ropinaa

Juotiin vaunussa ja etuteltassa vähän lämmintä juomaa ja taas jatkettiin ulkoilua sateessa. Kotiin kerättiin tuliaisiksi poimulehteä, maitohorsmaa, nokkosta ja parin teekupillisen annos mustaherukan, vadelman ja mesiangervon lehtiä.





Kotona syötiin iltapalaksi leipää poimulehtien kanssa. Muut laitoin pussukoissaan jääkaappiin odottamaan. Seuraavana päivänä valmistin nokkosista gluteenittomia, maidottomia nokkoslettuja ja maitohorsma pääsi voin seuralaiseksi villiparsana.


  
NOKKOSLETUT

5 dl kauramaitoa (osa voi olla vettäkin)
2 ankanmunaa
2,5 dl tattarijauhoja
3 rkl öljyä
ripaus suolaa ja sokeria
Kunnon kourallinen nokkosia (vaihtoehtoisesti voit käyttää kuivattua nokkosta n.1-2 rkl)

Nokkoset ryöppäsin ja kaadoin siivilän läpi vedet pois. Hienonsin lehtimuhjun veitsellä ja lisäsin lettutaikinaan.



Sataa, sataa, sataa.

Ja kun myöhään illalla tehtiin lähtöä kotiin, alkoikin aurinko paistaa!




maanantai 16. toukokuuta 2016

Perunaa peltoon

Viikonloppuna tuli hoppu. Aloimme laskea, että olemme lähes neljä viikkoa jäljessä perunanistutuksesta. Vuonna 2014 peruna meni maahan 21.4. Tänä vuonna 14.5.
Eli perunaa on turha odottaa juhannukseksi.

Tänä vuonna peltomme oli pitkään niin märkiä, ettei traktorilla ollut mitään asiaa sinne. Katsoimme sääennusteesta, että sateita on taas luvassa, joten oli viimeinen hetki laittaa perunaa vakoon.
Sinne meni 100 kg Operaa, 50 kg Timoa ja 10 kg Siikliä.
Poika heitteli toiselta penkiltä perunaa maahan ja minä toiselta.


Farmin mehiläispesissä oli täysi tohina päällä. Oli pakko lisätä laatikoita pesille. Yksi pesä (tuo kelta-harmaa) jäi nyt ilman lisäystä, mutta käyn siihen tiistaina lisäämässä yhden farrarin. Maitokärryt on juuri sopivat pesätarvikkeiden kuljettamiseen.


perjantai 13. toukokuuta 2016

Palapelin kokoamista eli kuinka hirsimökki nousee

Helatorstaita edeltävänä keskiviikkona tuli Kontion hirsitalopaketti farmille.
Rakennamme siis alle 25 neliöisen Halme-hirsisaunamökin, johon tulee nukkumaparvet.
Tässä elämäntilanteessa emme lähteneet pitkästä tavarasta tai omista puista mökkiä tekemään. Ja kun tilalla olevat rakennukset ovat surkeaakin surkeammassa kunnossa, pyysimme tarjouksen Kontiolta.
Aikaa kun ei saa lisää vuorokauteen millään ihmeelläkään.

Siinä se aika onkin sitten mennyt harkkoja ja hirsiä kantaen ja talkooväkeä ruokkien.
Onneksi oli todella lämmin ilma eikä sateen uhkaa ollenkaan. Töitä jatkettiin kunnes pimeä otti vallan eli noin 22.30 asti.

Torstai iltana oltiin jo hyvällä mallilla
Lauantaina oltiin edetty jo parvelle asti.
Sunnuntai-illalla Kontio-mökki näytti tältä. Sisällä parvi tehtynä.

Ruokahuolto toimi osittain kotoa käsin ja osittain tein ruokaa asuntovaunussa/grillissä/muurikka-pannulla.

Nykyajan heinälaatikko. Ruoka kuumana farmille.


Lasten kanssa kaikki on vähän hitaampaa. Heille täytyy keksiä pieniä aputehtäviä ja toimintaa, ettei tule rutinaa ja tappelua. Itse tehdyt retkieväät on aina kiva juttu.

Lapset veneilivät ja vanhin (11v.) teki vähän enemmän apuhommia ja äesti peltoja.




Ja ehtisin minä myös peurakolarin ajaa yhtenä yönä. Vain henkisiä vaurioita tuli ja peltiä meni auton koko kyljen matkalta ruttuun. Nuorimmainen nukkui koko kolarin ajan ja vielä silloinkin, kun poliisit tuli paikalle. Hän heräsi vasta kotipihalla.