lauantai 26. marraskuuta 2016

Tuli käytyä kanikurssilla

Olin viime viikonloppuna Kaniininkasvattajat ry:n järjestämällä tuotantokanikurssilla. Kurssi oli todella hyvä ja tuli tarpeeseen. Halusin tietää, pystykö teurastamaan kanin itse ja sen, miltä liha maistuu ja maistuuko se lapsillekin?

Alku viikko syötiinkin töissä eväänä kania. Kani maistui miedolta eikä yhtään riistalta. Suutuntuma oli, kuten joku kurssilla sanoikin, jotain possun ja broilerin välimaastossa.

Valmistin kanin uunissa hitaasti hauduttaen. Valmiina lihat lähtivät helposti luista irti. Lihaa oli yllättävän paljon, vaikka kani näytti mielestäni hoikalta.

Osasta lihoista tein kania kardemumma-kanelikastikkeessa (maidoton ja gluteeniton) ja osan jätin pitsan päälle laitettavaksi ja salaatin kanssa syötäväksi.

Kani oli lastenkin mieleen eikä allergisille tullut kanista mitään oireita. Vielä ei kuitenkaan ole meille kaneja tulossa.... Ehkä keväämmällä :)

Lauantaina luultavasti testaan kanipitsaa.

Oletko sinä syönyt kasvatettua kania? Millaisia ajatuksia kanin kasvattaminen ruuaksi herättää sinussa?



perjantai 14. lokakuuta 2016

Miten myyn tuotteitani markkinoilla?

Olen tänäkin syksynä ollut maalais- ja sadonkorjuumarkinoilla myymässä ja pannut merkille muutaman asian tuotteiden myynnistä. Jos olet vasta aloittamassa markkinamyyntiä, tässä muutamia vinkkejä, joilla pärjäät ja parannat myyntiäsi.

Tämä ei koske reko-myyntiä, koska siinä tuotteet myydään ja varataan asiakkaalle jo etukäteen ja asiakas vain maksaa ja noutaa ne sovittuun aikaan sovitusta paikasta.

1. Katso ennen markkinoiden alkua, miltä myyntipöytäsi näyttää käytävältä ns. "asiakkaan silmin"
Siisti pöytäliina pöydällä ja myyntituotteet nätisti aseteltuina ennen asiakkaiden tuloa. Ole ajoissa paikalla, jotta sinulla on hyvin aikaa järjestellä pöytä ENNEN asiakkaiden tuloa markkinoille. Moni kiertää paikan vain kerran ja jos sinun pöytäsi ei ole silloin valmiina ottamaan asiakkaita vastaan, menetät hyvää myyntiaikaa ja mahdollisesti kauppoja.

2. Älä näpelöi älyluuriasi ja odota, että asiakkaat pysähtyvät.
Puhelin kannattaa pitää taskussa myyjäisten ajan ellei sitten ole pakottava tarve hoitaa asiaa juuri sillä hetkellä. Havainnoin monesta myyjästä markkinoilla sen, että he eivät olleet OIKEASTI kiinnostuneita myymään. Potenttiaalisia asiakkaita käveli runsain mitoin ohi vailla mitään kontaktia myyjään. Ei tarvitse olla äänekäs, kunhan ottaa katsekontaktia käveleviin ihmisiin ja vaikka tervehtii, hymyilee tai kertoo, mitä olisi tarjolla: "Täällä olisi uuden sadon hunajaa ja kynttilöitä". Moni tulee katsomaan, kun heille puhutaan. Moni tulee myös pöydän luo, jos sen edessä seisoo jo valmiiksi ihmisiä.

3.Älä istu
Seisten saat paremmin kontaktia ohi kulkeviin asiakkaisiin. Olet jo valmiiksi heidän tasollaan.

4. Merkitse hinnat ja kilohinnat
Helpotat omaa työskentelyä ja asiakkaat näkevät heti ensi vilkaisulla, mitä tuotteet maksavat. Jos sinun on käytävä asioilla (syömässä tai vessassa) kesken myyjäisten, tuuraamaan tullut näkee hinnat ja osaa näin veloittaa asiakkaalta oikean summan.

5. Ilmoita kyltillä, jos pystyt ottamaan vastaan korttimaksuja.
Muutamia kauppoja olisi mennyt kokonaan sivusuun, jos minulla ei olisi ollut mahdollisuutta korttimaksuihin. Jos sinulla on korttimaksuja vain harvoin, luultavasti iZettle tulee edullisimmaksi vaihtoehdoksi.

6. Varaa tarpeeksi vaihtorahaa
On niitä ihmisiä, jotka tulevat juuri sinun myyntipöydällesi ostamaan sen muutaman euron tuotteen 50 euron setelillä. Voit menettää kaupan, jos sinulla ei ole antaa rahasta takaisin. Varaudu siis setelein ja kolikoin. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kannattaa myös miettiä, millaisia rahoja tarvitset? Minkä hintaisia tuotteita eniten myyt? Otetaan esimerkiksi vaikka hunajapurkki, 7 euroa. Moni maksaa 10 eurolla, joten tarvitsen 2- ja 1 euron kolikoita runsaasti.

Hyviä markkinoita sinulle!






sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Millainen sato oli vuonna 2016?

Oli jo toinen peräkkäinen huono hunajavuosi. Päätin kyllä jo keväällä, että tänä kesänä en panosta hunajan määrään, vaan pesien lisäämiseen. Hunajaa tuli sen verran, että saan sen itse tänäkin vuonna myytyä. Ei tarvitse myydä vielä pakkaamolle. Pelloissa ollut hunajakukka ei oikeastaan auttanut, koska oli niin viileä ja sateinen kesä, ettei hunajakukkakaan luovuttanut mettä. Hunajakukkien keskellä kun kävelin, näin vain kimalaisia.

Perunasato jäi odotettua huonommaksi myös, koska vesi lainehti pelloilla. Menetimme noin puolet perunasadosta. Aloilta, joilla vesi lainehti, ei noussut oikeastaan mitään. Myyrillekin oli taas odotetusti maistunut perunat. Millä myyrät saisi häädettyä pois perunapellosta? Täriseviä kepakoita kokeiltu; ei toimi.

Kotona kanat kylpivät kevät kasvimaan ympäri, joten valkosipulit, lipstikat, siemenestä kasvatetut parsat ja maa-artisokat olivat mennyttä. Perunoiden kanssa laitetut maa-artisokat säilyivät onneksi.

Kirsikka-, luumu-, omena- ja päärynäpuussa oli todella runsas kukinta keväällä. Arvelin, että nyt tulee paljon kaikkia hedelmiä. No, jostain syystä ei tullut. Kirsikoita tuli kymmenisen kappaletta. Luumuja ei yhtään. Päärynäpuussa (Pepi) oli raakileita, mutta en tiedä, mitä niille sitten lopulta tapahtui. Söikö joku lintu raakileet vai mitä kävi? Omenoita tuli sentään runsaasti farmilla ja kotona. Niitä on säilötty raasteena, viipaleina, kuivattuina ja soseena. Mehua en tänä vuonna tehnyt omenoista. Ainakaan vielä. Marjoja tuli kanssa hyvin.

Siikliä




Lits, läts.
Raisa?



Maitohorsmamehu
Jopa tyrni antoi erinomaisen sadon, vaikka pensaat ovat melko nuoria.

Villivihanneksista tuli säilöttyä lähinnä nokkosta (lehtinä ja siemeninä), mesiangervoa, koivunlehtiä, kanervan kukkia ja maitohorsmaa (tein mehua terälehdistä). Yrteissäkin oli kuivattavaa mm. minttua, salviaa ja mäkimeiramia. Mustaherukan ja vuorenkilven lehtiä kuivasin teeaineeksi. Sieniä kerätään ja kuivataan edelleen.

Ensi vuonna täytyy raivata kasvihuone aikaisemmin, jotta saa esikasvattaa osan taimista siellä. Täytyy alku keväästä miettiä, miten hoidetaan marjojen poiminta ja mehiläistyöt, jotka yllättäen kasaantuu aika samaan saumaan. Muutamia on lupautunut jo talkoisiin. Täytyy myös laskea, kannattaisiko sittenkin liittyä luomuun. Luomukurssin olen jo käynyt.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Mehiläisten pussiruokinta

Hupsista! Onneksi apu on lähellä.
Tänä kesänä päädyimme ruokkimaan mehiläiset ajan säästämiseksi valmiilla sokeriliemellä. Lisäsimme pesämäärää sen verran, ettei kaikkiin pesiin riittänyt viime vuonna ostamani ämpärit ja edellisinä kesinä ostetut ruokintalaatikot. Ämpäriruokintaa olen harrastanut poraamalla kaulukseen reikiä, joista sokeriliemi valuu kaulukseen, josta mehiläiset sen sitten imeskelevät.

Mehiläishoitajien fb-sivuilla oli juttua pussiruokinnasta, joten tilasin sitten minäkin laatikollisen elintarvikekäyttöön soveltuvia muovipusseja Rani Plastilta. Toimitus oli muuten todella nopea. Päivä tilauksen jälkeen pussilaatikko oli jo tuotu kotiosoitteeseen!


Pussiruokinta on siitä kätevää, ettei tarvitse varastoida erillisiä ruokintalaatikoita. Ruokinta tapahtuu normaalin pesälaatikon sisällä. Mehiläiset siis nousevat kulkureittiä pitkin Leca-soran päälle imemään sokerilientä ja vievät sen pesään. Mehiläisten kulkureitit tein nopeasti polttopuista löytämistäni vaneri- ja puupaloista. Leca-sora saatiin lahjoituksena ja pesin sen ennen käyttöä.

Ostin 20 kanisteria ämpäreiden tilalle sokerilientä varten. Nyt pysyi peräkärrykin puhtaampana.

Huomioita ruokinnasta:
 
Huomasin, että mehiläiset voivat purra reikiä pussiin, jos alle laitettu välikattomuovi on laitettu niin huonosti kulkureitin vaneria vasten, että mehiläisillä on pääsy pienestä kolosta pussin materiaaliin. Parhainta olisi, että vaneriosa olisi välikattomuovin päällä.

Huomasin myös, että mehiläiset ottavat ruuan helpommin vastaan, jos Leca-sorat on laitettu pussiin ennen sokeriliemen kaatamista. Tämä siis on vain ensimmäisen ruokintaerän ongelma; toiset eräthän kaadetaan automaattisesti soran päälle. Kanisterista sokeriliemen kaataminen oli yllättävän helppoa eikä mehiläisiä tunkeutunut kanisterin sisälle.

Pussi on yllättävän puhdas ruokinnan päätyttyä. Puhtaat pussit voi laittaa elintarvikemuovikeräykseen, likaiset polttokelpoiseen jätteeseen. Leca-soran voi kerätä pois ja pestä.

Sokerikanistereiden täyttöä

perjantai 5. elokuuta 2016

Munaton, maidoton, gluteeniton mustikkavadelmapiirakka

Ollaan aika paljon syöty marjoja ennen kuin ne päätyvät pakastimeen, hilloiksi tai mehuiksi.
Tässä meidän perheen marjapiirakkaresepti. Resepti on siitä kiva, ettei tarvitse muuta kuin sekoittaa aineet yhteen ja valuttaa taikina vuokaan ja ripotella marjat päälle. Sopii myös vegaaneille.



TON-TON-TON MARJAPIIRAKKA


0,75 dl öljyä
1 dl vettä
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl perunajauhoja
1 dl tattarijauhoja
1 dl riisijauhoja
1,5 dl sokeria

Aineet sekoitetaan tasaiseksi taikinaksi. Jos on liian tönkköä, lisää loraus vettä. Taikina levitetään pieneen piirakkavuokaan. Roiski noin 2-3 dl marjoja päälle ja paista piirakkaa 225 asteessa n. 20-30 min. Kannattaa laittaa leivinliina päälle, kun piirakka tulee uunista, ettei pinta kovetu.

Tarjoillaan maidottoman jäätelön tai maidottoman vaniljakastikkeen kanssa.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

kesä oli....ja meni

Kesä on mehiläishoitajille todella työntäyteistä aikaa. Meillä se on ollut sitä senkin takia, että ollaan lisätty pesämäärää todella rankasti ja samalla rakennettu hirsimökkiä farmille ja elintarvikehuoneistoa sekä uutta ankkalaa kotiin. Lisäksi vielä peltohommat ja perhe....



Nyt on hunajaa jo alettu ottaa pesistä ja osa pesistä on jo ruokinnalla. Perunaa nostetaan ja marjoja poimitaan kovaa vauhtia. Hirsimökkikin on aika hyvällä mallilla. Linkoomosta puuttuu vieläkin ikkunat. Katto ja seinät on maalattu ja kalusteita laiteltu. Soitin eilen terveystarkastajallekin elintarvikehuoneiston vaatimuksista. Eipä mitään kummallisuuksia tullut eteen, kun ei ole työntekijöitä, niin saan käyttää kotia pukutilana ja vessana.
Siivouskomerovaatimusta hän lähinnä naureskeli ja sanoi, että sellainen voi olla vaikka linkoomon ulkopuolella jossain ja kertoi, että siivousrättejen kuivauksessa on ollut komeroissa vähän ongelmia. Tietysti, kun umpinaiseen kaappiin jätetään märkiä rättejä. Tuleehan niistä ongelmia.




Ai niin. Ostin "uuden" traktorin. Vanhan Fergusonin. Perunannosto menee paremmin  tuon kanssa kuin Valmetilla.




Järvikalaa ollaan savustettu ja syöty. Kuvassa savuruutana.

70 raparperiä päätyi peltoon alku kesästä.



Elämä <3

maanantai 30. toukokuuta 2016

Rakennusvalvonnasta huomenta....eiku ei sittenkään


Olemme taas olleet kipeinä viime viikolla ja edelleen jatkuu. Viikonloppuna olin itse vähän heikossa hapessa ja silmätulehduksessa. A streptokokki jyllää edelleen tyttöjen eskarissa ja päiväkodissa. Meille se on jo rantautunut märkärupena, silmätulehduksina ja nielutulehduksena lähi kuukausien aikana. Ei tunnu lähtevän millään.

Oltiin silti farmilla, koska Urpå jatkoi katon tekemistä. Poika kalasti ongella kaksi isoa ahventa. Toivoi niistä haukipullan tyyppisiä palleroita.

Yhdet munavarkaan mahaan joutuneen munan kuoret löytyi. Minkä linnun muna mahtaa olla?

Tänään tuli riistakamerasta 7 jälkeen aamulla kuva mökin SISÄLLÄ ja ulkopuolella käyskentelevästä hiipparista. Onhan se ihan kiva, että kyläläiset hoitaa rakennusvalvontaa....

Meillä päin tuo on aika törkeää. Ilman minkään näköisiä lupia tulee toisen tilalle suoraan kyttäilemään. Tulisi reilusti vaan silloin, kun ollaan itse paikalla. Toivottavasti riistakamerasta löytyy kunnollinen kasvokuva, niin voin vähän käydä kyselemässä, mitä piti mökistä. Mistään nuoresta henkilöstä ei ollut kyse. Meillä on farmilla varoitukset kameravalvonnasta.

torstai 26. toukokuuta 2016

Raparperikaurapaistos

Illalla käytiin harventamassa raparperiä ja tehtiin iltapalaksi raparperikaurapaistosta. Syötiin se maidottoman Oatlyn vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kanssa.


Raparperikaurapaistos 

Nippu raparperia (noin 1 litra)
fariinisokeria
Ceylonin kanelia


Raparperit kuoritaan ja leikataan pieniksi paloiksi. Laita palat voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle vähän fariinisokeria ja Ceylonin kanelia.

Päälle:
5dl kaurahiutaleita
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl pehmeää voita tai maidotonta margariinia

Sekoita keskenään kaurahiutaleet, rasva ja sokeri ja levitä raparperien päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Varo, ettei kaurahiutaleet kärähdä.

Nautitaan lämpimänä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Järviruokoa katteeksi

Kotona käytän kasvimaalle katteeksi ruohosilppua ja kanalan vanhat kuivikkeet eli heinät. Farmille en viitsi kotoa raahata materiaalia, joten piti vähän miettiä, mitä laittaisi pensaiden alle. Vesakkoa olemme peranneet paljon, joten periaatteessa olisi materiaalia hakkeeksi, jos vain olisi haketin. Se kaatui sitten siihen.

Järvestä ajautuu rannalle paljon järviruokoa ja olemme vähän avustaneet haravalla keräämällä. Siispä kottikärryt täyteen järviruokoa ja pensaiden alle. Aika hyvin kuiva ruoko silppuuntuu ihan jalan kanssa polkemalla ja käsillä painelemalla.



 Tytöillä oli omat ruokaleikit sillä aikaa. Oli tarjolla kanaa, leipää salaattia ja kahvia. Kekseliästä porukkaa :D

Parvi













Hirsimökki etenee melko hitaasti. Villoitin viikonloppuna yläkerrassa.
 
Aina on aikaa pienelle souturetkelle


perjantai 20. toukokuuta 2016

Omavaraisuuden ja omaperäisyyden rajalla




Eräs pitkään mehiläisiä tarhannut opettajani sanoi kerran, että jokaisessa mehiläistarhaajassa on pieni annos kylähulluutta.





Sitä luultavasti löytyy minusta vähän isompikin annos. Olen jo tottunut siihen, että meidän valintoja arvostellaan eikä välttämättä ymmärretä. Suurimpia arvostelijoita ovat olleet (yllättäen...) vanhempani. He olivat asuntolainamme takaajina miehen vanhempien lisäksi, joten toisaalta huoli oli ymmärrettävää.
 Pyysimme remontoidusta talostamme uuden arvion kiinteistövälittäjältä ja saimme vakuusasiat kuntoon ja vanhempien nimet pois papereista. Luultavasti heidän huoli ei mitenkään vähentynyt, mutta ainakin olemme itse vastuussa kaikesta. Oma olo tuntuu myös kevyemmältä, kun tiedän, ettei pankista lähde heti kirjelmää isälle, jos jostain kumman syystä lainaerä olisi jäänyt rästiin.


Lasten kanssa pieni omaperäisyys on ihan sallittavaa, mutta liian paljon hippistely ja erakoituminen saattaa johtaa lastensuojeluilmoituksiin huolestuneiden naapureiden taholta. Ennen hippeilyksi laskettiin lapsiperheiden keskuudessa kantoliinat ja kestovaipat. Nyt ne ovat tulleet jopa muodikkaiksi ja niistä maksetaan pieni omaisuus, jotta saadaan juuri oikean värinen/merkkinen. Enää ei ole omaperäistä käyttää niitäkään; eikä todellakaan hippeilyä!

Meillä tapoja ja hankintoja on aika usein selitelty rahalla. Helppo selittää omituisuuksia naapureille sillä, että rahaa säästyy ja maailma pelastuu. Kanat ja laaja hyötypuutarha menee samoilla selityksillä. Osittain olen selitellyt toimintaamme harrastuksena. Harrastan puutarhan hoitoa, mehiläishoitoa, kanoja jne. Ruuan alkuperä ja myös sen tuotanto on kiinnostanut meitä aina.
Silti moni ihmetteli ja piti aivan hulluna parin vuoden takaista päätöstämme ostaa rappiolla ollut maatila järven rannalta. Kummaltakaan kun ei löytynyt minkäänlaista maanviljely-taustaa perhepiiristä.

Puupannu, puukiuas, leivinuuni, takka, puuhella, aurinkokeräimet, biokäymälä (vesivessan kaveriksi kylläkin...), sadeveden keruu, aineettomat lahjatoiveet, romun välttely, kirppisostokset, ruoka. Kaikessa on eräänlainen säästäminen ja omavaraisuus mukana. Leima on varmasti otsassa ja selän takana supistaan, mutta se ei haittaa mitään. Haluamme suunnata roposemme "tuottamaan" vielä kun työelämässä olemme. Mieluummin hedelmäpuu tai marjapensas kuin rihkamaa, joka menee parissa päivässä roskiin. Lasten synttäri- ja joululahja toiveita olemme kirjoittaneet tarve-pohjalta. Poika on onneksi innostunut partiosta ja onkin aikamoinen erä-Jorma, joten hänelle on ollut sukulaistenkin helppo keksiä tavaralahjoja, jos ovat niin halunneet.

Olemme myös kokeilleet ja rakentaneet sellaisia asioita, joita perus okt-asujalle ei välttämättä tule mieleen. Urpå on kätevä käsistään ja teknistä osaamista löytyy. Minun roolini on toimia apuvoimana ja kyseenalaistajana. Sama toimii muissa asioissa toisinpäin...
Mm. savukaasukierukka on testattu....ja poistettu käytöstä. Osaan sisällä olevista vesipisteistä on ohjattu oman kaivon vesi ja osaan kunnan vesi. Noin muutamia mainitakseni. Rakennamme paljon omin voimin.

Halli nousi kesällä 2015

Ruoka-asioissa olemme oikeastaan menneet aika tavalla allergioiden sanelemaa reittiä ja onneksi sopivia ruokia voidaan itse viljellä ja tuottaa muutenkin.
Lisäaineallergisia kun löytyy, ruoka on valmistettava itse puhtaista raaka-aineista. Yksi on allerginen kananmunalle, mutta ankanmunat sopii. Tattaria käytetään melko paljon, mutta sitä en valitettavasti voi viljellä. Mehiläiset hakevat mettä tattarista ja tattarista tullut hunaja maistuu ihan lehmän sonnalta. Suosin siis hunajakukkaa. Kauraa meillä oli viime vuonna pellossa ja siitä saa tehtyä jo vaikka mitä.

Keskustelua naapurustossa syntyy myös siitä, että meillä käy kahden kuukauden välein roska-auto tyhjentämässä lähes tyhjää roskapönttöä. Sellainen kun pitää määräysten mukaan olla. Saatiin sovittua tyhjennysväli 8 viikkoon selvittämällä tarkasti, mihin jätteemme menevät. Kompostiinkaan ei enää kanojen jälkeen mene oikeastaan muuta kuin kahvinporoja.
Muovipakkauskeräys on pienentänyt vielä ennestään pientä roskamäärää. Harmi, ettei ole mahdollisuutta luopua kokonaan jäteastiasta.


Samasta aiheesta muissa Omavaraisuus.orgin blogeissa:
Korpinkiven tupa
Epämoderni perhe 
Korkeala
Sininen tupa


torstai 19. toukokuuta 2016

Villit vihannekset ja suunnitelmat


Vanha lähde
On tosi kivaa, että voidaan käydä farmilla myös viikolla. Tiistaina käytiin farmilla, koska Urpå oli saanut kutsun johonkin ojanperkuu-kokoukseen. Sadetta riitti eikä pelloille päästy. Onneksi oltiin saatu perunat jo lauantaina peltoon. Käyskenneltiin sitten pitkin tiluksia. Vanha lähde näyttää edelleen toivottomalta. Pitäisi jossain vaiheessa ottaa lähde ja vanha kellari työn alle.

Kellariin on tippunut sisäpuolelle kiviä katosta. Pitäisi jotenkin purkaa ja koota uudestaan tai ainakin tukea katon kivet jollain tavalla. Käytetään kyllä kellaria nykyisinkin jääkaapin jatkeena, mutta on vähän riskialtista mennä sinne sisälle. Sopivan viileä se on ollut helteilläkin.



Teetä ja sateen ropinaa

Juotiin vaunussa ja etuteltassa vähän lämmintä juomaa ja taas jatkettiin ulkoilua sateessa. Kotiin kerättiin tuliaisiksi poimulehteä, maitohorsmaa, nokkosta ja parin teekupillisen annos mustaherukan, vadelman ja mesiangervon lehtiä.





Kotona syötiin iltapalaksi leipää poimulehtien kanssa. Muut laitoin pussukoissaan jääkaappiin odottamaan. Seuraavana päivänä valmistin nokkosista gluteenittomia, maidottomia nokkoslettuja ja maitohorsma pääsi voin seuralaiseksi villiparsana.


  
NOKKOSLETUT

5 dl kauramaitoa (osa voi olla vettäkin)
2 ankanmunaa
2,5 dl tattarijauhoja
3 rkl öljyä
ripaus suolaa ja sokeria
Kunnon kourallinen nokkosia (vaihtoehtoisesti voit käyttää kuivattua nokkosta n.1-2 rkl)

Nokkoset ryöppäsin ja kaadoin siivilän läpi vedet pois. Hienonsin lehtimuhjun veitsellä ja lisäsin lettutaikinaan.



Sataa, sataa, sataa.

Ja kun myöhään illalla tehtiin lähtöä kotiin, alkoikin aurinko paistaa!




maanantai 16. toukokuuta 2016

Perunaa peltoon

Viikonloppuna tuli hoppu. Aloimme laskea, että olemme lähes neljä viikkoa jäljessä perunanistutuksesta. Vuonna 2014 peruna meni maahan 21.4. Tänä vuonna 14.5.
Eli perunaa on turha odottaa juhannukseksi.

Tänä vuonna peltomme oli pitkään niin märkiä, ettei traktorilla ollut mitään asiaa sinne. Katsoimme sääennusteesta, että sateita on taas luvassa, joten oli viimeinen hetki laittaa perunaa vakoon.
Sinne meni 100 kg Operaa, 50 kg Timoa ja 10 kg Siikliä.
Poika heitteli toiselta penkiltä perunaa maahan ja minä toiselta.


Farmin mehiläispesissä oli täysi tohina päällä. Oli pakko lisätä laatikoita pesille. Yksi pesä (tuo kelta-harmaa) jäi nyt ilman lisäystä, mutta käyn siihen tiistaina lisäämässä yhden farrarin. Maitokärryt on juuri sopivat pesätarvikkeiden kuljettamiseen.


perjantai 13. toukokuuta 2016

Palapelin kokoamista eli kuinka hirsimökki nousee

Helatorstaita edeltävänä keskiviikkona tuli Kontion hirsitalopaketti farmille.
Rakennamme siis alle 25 neliöisen Halme-hirsisaunamökin, johon tulee nukkumaparvet.
Tässä elämäntilanteessa emme lähteneet pitkästä tavarasta tai omista puista mökkiä tekemään. Ja kun tilalla olevat rakennukset ovat surkeaakin surkeammassa kunnossa, pyysimme tarjouksen Kontiolta.
Aikaa kun ei saa lisää vuorokauteen millään ihmeelläkään.

Siinä se aika onkin sitten mennyt harkkoja ja hirsiä kantaen ja talkooväkeä ruokkien.
Onneksi oli todella lämmin ilma eikä sateen uhkaa ollenkaan. Töitä jatkettiin kunnes pimeä otti vallan eli noin 22.30 asti.

Torstai iltana oltiin jo hyvällä mallilla
Lauantaina oltiin edetty jo parvelle asti.
Sunnuntai-illalla Kontio-mökki näytti tältä. Sisällä parvi tehtynä.

Ruokahuolto toimi osittain kotoa käsin ja osittain tein ruokaa asuntovaunussa/grillissä/muurikka-pannulla.

Nykyajan heinälaatikko. Ruoka kuumana farmille.


Lasten kanssa kaikki on vähän hitaampaa. Heille täytyy keksiä pieniä aputehtäviä ja toimintaa, ettei tule rutinaa ja tappelua. Itse tehdyt retkieväät on aina kiva juttu.

Lapset veneilivät ja vanhin (11v.) teki vähän enemmän apuhommia ja äesti peltoja.




Ja ehtisin minä myös peurakolarin ajaa yhtenä yönä. Vain henkisiä vaurioita tuli ja peltiä meni auton koko kyljen matkalta ruttuun. Nuorimmainen nukkui koko kolarin ajan ja vielä silloinkin, kun poliisit tuli paikalle. Hän heräsi vasta kotipihalla.