Se eka muna

Eilen ohitettiin hieno merkkipaalu pojan viiriäisprojektissa. Hän hautoi viime kesänä hautomakoneella viirujen munia. Niistä tuli yllättäen elinvoimaisia viiriäisiä. Nyt tapahtui ihme, jota olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa: ensimmäinen muna löytyi viiriäisten häkistä.
Viiriäiset kuoriutuivat viime vuoden heinäkuun loppu puolella. Odotimme munintaa alkavaksi aikaisemmin, mutta kai luonnonvalon vähäinen määrä vaikutti asiaan.

Ensimmäinen viiriäisten muna

Aluksi viiriäiset olivat sisällä vanhassa akvaariossa termostaatilla toimivan lämpölampun alla. Vasta, kun Urpå ei enää pystynyt öitään nukkumaan piipityksen vuoksi, viiriäiset vaihtoivat kortteeria kanalaan. Koiria viirut kiinnosti ihan hirveästi.

Elli vahtii

Poika sijoitti siis alunperin 10 euroa viiriäisenmuniin ja laittoi lähes kaikki hautomakoneeseen. Kaikki munat eivät olleet hedelmöittyneitä, joten poika poisti läpivalaisun jälkeen ne, joilla ei enää ollut toivoa. Pojalla oli jääkaapin ovessa lista tärkeistä asioista; milloin haudonta alkoi, koska käännetään munia ja koska lopetetaan kääntäminen ja koska kuoriutuminen oletettavasti tapahtuu. Samoin lämpötilaa ja kosteutta hän seurasi ja kirjasi ne ylös.

Hautomakoneeseen mahtui paljon munia.

Samoihin aikoihin aloitimme hunajan linkoamisen. Ensimmäistä kertaa meillä oli lähes mustaa hunajaa! Mestaritarhaajat määrittelivät sen olevan puista eli kirvojen erittämästä mesikasteesta.
Mesikastehunaja on jännän metsäisen ja pihkaisen makuista. Eikä se minun suuhuni maistu yhtä makealta kuin monikukkahunajat. Moni sellainen, joka ei pidä hunajasta, onkin pitänyt mesikastehunajasta sen erilaisuuden takia.

Hunajissa on eroa. Tumma on mesikastehunajaa.

Kommentit