Miten menee noin niin kuin omasta mielestä?

Kun ihminen on aivan totaalisen loppu...

Ei voi muuta tehdä kuin yrittää selviytyä jollain tavalla päivästä toiseen ja yrittää vähentää jostain paikasta kuormitusta. Minä jouduin/joudun nyt hetkeksi vähentämään bloggaamista ja yleensäkin somen käyttöä. Jouduin luopumaan vapaaehtoistyöstä ja omista (kovista) odotuksista. Yksi ihminen ei kykene tekemään kaikkea eikä edes tarvitse tehdä. Kaiken ei tarvitse aina olla niin täydellistä, puhdasta ja siistiä. Jotkut asiat voi jättää tekemättä ja toiset voi tehdä "vain" hyvin, ilman että tavoittelee edes sitä täydellistä suoritusta.

Olen ajatellut, että elämämme on yksinkertaista ja pientä, mutta todellisuudessa se on ollut kaukana siitä ja oma terveydentila on vielä vaatinut lisävoimia, jotka nekin on kulutettu loppuun jo moneen otteeseen. Olen repinyt itseäni liian moneen suuntaan ja kuluttanut itseni loppuun. Yhden ihmisen aika on rajallista eikä se riitä kaikkeen, vaikka moni asia kuulostaa niin hyvältä ja haluaisin niin olla mukana kaikessa. Tämä minun piti sitten oppia kantapään kautta.

Onneksi on kevät. Kasvun seuraamisesta saa uutta voimaa.
Kuolleen kirsikkapuun juurella krookukset kukkivat ja antavat mehiläisille sekä kimalaisille siitepölyä. Terassimme vierellä olevat mehiläispesät ovat täynnä toimintaa. Mehiläiset kantavat siitepölyvasuissaan keltaista siitepölyä ruokkiakseen toukkia. Pienet nokkoset ja vuohenputket nousevat jo maasta ja niitä voi laittaa leivän päälle, munakkaan tai smoothien joukkoon.
Pienin askelin etenemme kohti kesää.

Pöhinää

Kukkiva paju täynnä mehiläisiä ja kimalaisia

Mehiläinen leskenlehdellä