Farmarin esittely ja polulla eteneminen

Tämä kirjoitus on osa omavaraisuus.orgin bloggaajien yhteispostaussarjaa. Pääset mukaan seuraamaan monen kirjoittajan omavaraisuussuunnitelmien toteutumista vuonna 2019. Uusi postaus tähän sarjaan tulee joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina.

Farmarina tässä blogissa kirjoittelen minä, Laura. Olen tällainen wannabee farmari ilman maaseudulle ulottuvia juuria. Olen asunut lapsuuteni rivitalossa lähiössä ja tehnyt kevyttä toimistotyötä koko aikuisikäni. Ainoa kosketus maaseutuun on ollut omakotitalossa asuneet isovanhemmat ja isän puolen isovanhempien mökki järven rannalla Nokialla.

Mammalla ja papalla kasvoi kasvihuoneessa salaatit, tomaatit ja komeat kurkut. Kasvimaalta löytyi perunan lisäksi porkkanaa, hernettä ja mansikka. Pappa metsästi ainakin kettuja ja jäniksiä. Mamman veljellä oli maitotila ja siellä kävimme lehmiä silittelemässä ja hakemassa maitoa, kun olimme Sauvossa heidän mökillään.





Nokian mökillä taas vietimme kaikki lapsuuden lomat ja viikonloput. Siellä poimimme puutarhamarjoja, metsästä mustikoita, vadelmia ja sieniä, kalastimme ja katsoimme mummin ja äidin mehunkeittoa. Kylvimme pieniä kasvimaita, joihin tuli hernettä, salaattia ja tilliä. Mansikoitakin löytyi sen verran, että mansikkakakun päälle sai muutaman koristeeksi. Syksyllä kävimme hakemassa mökiltä kriikunoita ja omenoita.

Jotenkin ehkä jäi kytemään ajatus tuosta ruuantuotannosta, koska muutimme kerrostalosta Urpån kanssa omakotitaloon. Omakotitalon piha kävi vähän pieneksi mehiläismäärän kasvaessa ja siitä se ajatus sitten yhtenä kesänä lähti, että ostetaan pieni maatila. Sopiva löytyi ja vuoden päästä olimmekin pientilallisia. Meillä on peltoa alle 3 ha. Pellot ovat minulla kokonaan ja minä olen se pääasiallinen farmari, vaikka koko perhe tässä tietenkin avustaa.


Lähdin siis aivan pystymetsästä (tai paremminkin paperiviidakosta) pitämään maatilaa ja mielestäni olen siinä onnistunutkin yllättävän hyvin. Osa opista on tullut kantapään kautta ja osa vanhemmilta sukupolvilta tai netistä kyselemällä. Viljelen pelloilla tällä hetkellä mesikasveja, perunaa, nokkosta, mustaherukkaa, tyrniä ja raparperiä. Omenaakin on vähän. Varsinaisesti maatilani on erikoistunut hunajantuotantoon ja mehiläiset tekevät myös pölytyspalvelua mm. omena- ja marjatiloilla. Mehiläispesiä on tilan peltojen lisäksi ripoteltu ympäriinsä sopivien välimatkojen päähän.

Mehiläistarhaus on kasvanut minulla nyt siihen pisteeseen, että minun piti laittaa muutama vuosi sitten valmistunut linkoomo sisustaltaan uusiksi. Urpå aloitti linkoomon uudistuksen purkamalla varastohuoneen seinät. Toivottavaa olisi, että linkoomo olisi toimintakunnossa ennen seuraavaa satokautta. Saa nähdä, miten homma etenee muiden töiden ohessa.

Mehiläisrintamalla tapahtuu paljon kaikenlaista muutakin jännää, mutta niistä jutuista lisää luultavasti ensi kuun blogikirjoituksessa.

Pieniä takaiskujakin viime kuukauden aikana tuli. Lasinen kasvihuone meni lumen painosta rikki. Hirveästi ei harmita, koska kasvihuone oli jo poistettavien listalla, koska on liian pieni. Uutta kasvihuonetta ei vielä ole tilattu eikä sille ole edes pohjia tehty kuntoon. Pergolalle kävi lähes samat: se jäi katolta tippuneen lumen alle. Emme saaneet sitä purettua, koska olin kiinnittänyt sen ruuveilla vähän liiankin kanssa, "että varmasti pysyy pystyssä".

Helmikuussa oli lapsilla viikko talvilomaa. Joka päivälle oli pakko keksiä jotain puuhaa, muuten homma olisi karannut käsistä ja syntynyt pieni kriisitilanne. Maanantaina heti lapset menivät Luomuspajalle painamaan kangasväreillä tyynyliinoja. Torstaina luvassa oli Luomuspajan limapaja. Meillä olikin jo omat hoitoaineet ja perunajauhot käytetty loppuun...



Kankaanpainantaa Luomuspajalla

Kommentit

  1. Kurjaa tuo kasvihuoneen rikkoutuminen :/ Olisihan sillekin varmasti ollut käyttöä, vaikka isompi olisikin ollut jo suunnitteilla. Tässä juuri tuumailin, että viime kesänä puretun puutarhamajan pohjan ympärille olisi mielenkiintoista tehdä jonkinlainen pergola. Mutta katon tekeminen onkin sitten kysymysmerkki! Nyt ollut sellaisia lumikuormia talvisin että ihan heppoista rakennelmaa ei uskalla pystyttää. Mutta katot tosiaan olleet koetuksella, täälläkin nyt entisen koirahoitolan tarhojen katot lopullisesti entiset :(

    VastaaPoista
  2. Vaikka olen teitä seuraillut jonkin aikaa niin en ole ajatellut teitä myös kaupunkilaisiksi. Olipas jotenkin hauska saada ajatuksissa teidätkin uusiksi tilallisiksi.

    VastaaPoista
  3. Mehiläiset ja hunajantuotanto on hyvä esimerkki moninaisesta ympäristövaikutuksesta. Tuotteet voidaan käyttää monella tapaa, ravinnoksi, terveysvaikutteiseksi ja vaikkapa lääkinnällisesti (lääketieteellinen hunaja käytössä leikkaushaavojen hoidossa esim. sota-alueilla), ja kaiken päälle mehiläiset ylläpitävät monien muiden kasvien satoa määrällisesti ja laadullisesti. Hurjan hienoa toimintaa!!! Onneksi teitä tarhaajia on!

    VastaaPoista
  4. Hei hauskaa, että muillakin on Nokia-kytköksiä :D Nokialla olen minäkin lapsuuteni viettänyt ja siellä kasvanut.

    Innolla odottelen tulevia kuulumisia mehiläisrintamalta :)

    VastaaPoista
  5. Tuo mehiläistarhaus on niin kiinnostavaa ja samalla vähän pelottavaakin. Miten innostuit juuri siitä ja miten olet opiskellut aihetta?

    VastaaPoista
  6. Opiskelitko kauan ennenkuin aloitit mehiläistarhauksen?

    VastaaPoista
  7. En tiedä, onko se kirjoitustyylisi vai mikä, mutta saat kaiken kuulostamaan helpolta ja vaikkei se sitä olisikaan, tuntuu, että tekemisessä on just sopiva positiivisuus mukana. Se kannustaa kyllä näin lukijaakin. Todella usein saa valitettavasti viljelijöiltä heidän työstään negatiivisen kuvan. Ehkä me tarvitaan vähän kierrätystä maaseudulle. Uutta intohimoista porukkaa tilalle.

    VastaaPoista
  8. Olen nyt ekan talven aikana huomannut, että on paljon sellaisia asioita, mitä kesällä ei vielä tullut ajatelleeksi. Yksi tärkeimpiä on just se, mihin ne lumet sieltä katolta oikein putoaa ja mihin kannattaa rakentaa mitäkin.
    Se, että lähtee kaupunkilaisena maalle, voi olla jossain asioissa tietenkin haastavaa, mutta niin kuin Tessa tossa edellä mainitsikin, malle tarvitaan myös uutta verta. "Ulkopolisen" on joskus helpompi nähdä asiat uudesta vinkkelistä ja ennakkoluulottomasti. Ihan kaikkea kun ei kannata tehdä niin kuin on aina tehty.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää asiaa tuosta mehiläistarhauksesta - itselle aivan vieraaksi jäänyt, mutta mielenkiintoinen toimi! :)
    Voi ei, tosiaan, tuo tämän talven lumimäärä on hajottanut yhtä ja toista ympäri Suomea...! Täälläkin haaveissa lasinen kasvihuone, mutta en ollut tuota riskiä tullut edes ajatelleeksi aiemmin...

    VastaaPoista
  10. Tykkään kovasti sun blogin nimestä; farmertobee, tavoite selkeästi näkyvissä :) Mäkin haluan olla tulevaisuudessa pienviljeiljä. En konditionaalissa vaan futuurissa:) 3ha peltoa kuullostaa taivaalliselta <3

    VastaaPoista
  11. Voi vitsit, me haaveilemme omasta hunajasta! Mies on koko talven käynyt mehiläistenhoitokurssia, ja ekat pesät meille tulee alkukesästä. Kivaa olisi lukea mehiläistenhoidosta enemmänkin :)

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa lukea, miten kaikki sai alkunsa jo lapsuudessa. Meillä on samankaltainen tilanne. Ehkä se pitää oikeasti paikkansa, että minkä nuorena oppii, sen vanhana osaa :)

    VastaaPoista
  13. Olipas mielenkiintoista lukea farmarin taustoja ;) Tänä talvena monen on yllättänyt lumen paino kasvihuoneen katolla. Tai sitten kasvihuoneen seinustalla. Onneksi kasvihuoneenne ei ollut uusi, niin ei niin harmita.

    VastaaPoista
  14. Mehiläiset kiinnostavat kovasti! Saas nähdä saadaanko me se pesä ensi kesäksi. Toinen osa mehäishoitokurssia on nyt maaliskuun lopulla. Kirjallisuutta ollaan luettu. Mutta jotenkin tuntuu, että mitä enemmän tulee tietoa, sitä varmemmalta epäonnistuminen tuntuu! =)

    VastaaPoista
  15. Olipa mukavaa oppia teistäkin hiukan lisää! Mehiläistarhaus on varmasti todella mielenkiintoista. Jään innolla odottamaan tulevia postauksiasi. Mukavaa kevättä. :)

    VastaaPoista
  16. Tuossa on ollut huikeaa rohkeutta ja selkeästi oikeaan osoitteeseen, kun olette pärjänneet noin hyvin. Mehiläiset on yksi juttu, joka itseäni kiinnostaa paljon. Ehkä joku vuosi meillekin voisi niitä tulla, jää nähtäväksi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kerro ajatuksiasi. Kommentit ovat tervetulleita :)